Pirkkoa otti päähän. Sitten hän masentui. Mitään ei ollut tehtävissä. Hän olisi halunnut toimia toisin: ensin perehdytys, sitten toimiminen. Mutta nyt haluttiin ensin toimia ja sitten analysoida kaikki virheet. Miksei hänen tapaansa lähestyä asioita otettu huomioon? Miksei hänen ahdistuksensa määrää otettu huomioon? Jyvät haluttiin erottaa akanoista ja akanat puhaltaa tomuun.
Kaikkeen oli aikaa vielä viisi päivää, mutta kauhuskenaariot pusersivat jo hänen rintaansa, vetivät keuhkonpalkeita kasaan ja pakottivat hänen suupielensä kohti taivasta haukkomaan henkeä. Ja lisäksi: kaikki se muu mieltä painava paska, koko elämän persereikä. Ei mitään hyttysen ininää, vaan totaalia toivottomuutta ja vimmaa päästä elämästä pois.
Silloin Heli Laaksonen käveli hänen luokseen ja sanoi: ”yritä!”.
Kaikki jäi siihen pöydälle. Lyhyin reitti rakennuksesta ulos kulki A-rapun kautta. Hän painui edessä olevaan metsään. Juostessaan hän repi vaatteita yltään. Alastomana hän heittäytyi suohöteikköön ja huusi: ”Ime vittu!”.
naulankantaan777@gmail.com Ilman ajattelua kaikki olisi paljon paremmin.
SUODATA
