Vaikka pienen pojan ja tytön solvaukset isää kohtaan ovat oikeutettuja siitä hiekkalaatikosta käsin missä he ovat kasvaneet, ei se silti ole hyvä tie rakentavaan suhteeseen, vilpittömään ihmisrakkauteen ja luottavaiseen elämään. Itse saatana kirkkauden enkelin hahmossa punoo läpipääsemätöntä verkkoaan.
Kuka voi nähdä kauniiden sitovien puheiden, turvallisuutta huokuvien ilmeiden ja vakaiden elämän otteiden taakse? Eikö vain se perheestä irti leikattu syytetty, hylkääjäksi haukuttu huorintekijä? Eikö juuri hän kuule helakan punaisen naurun pulppuavan sisareksikin kutsutun verkonpunojan kasvoilta?
naulankantaan777@gmail.com Ilman ajattelua kaikki olisi paljon paremmin.
SUODATA
