Mauri ajatteli kaikkia niitä tuhansia, ellei miljoonia, virheitä, joita hän oli elämänsä aikana tehnyt milloin suutuspäissään, milloin muuten vain harkitsemattaan. Sitten olivat ne lukuisat tilanteet, kun hän vain oli mennyt ohitse, vaikka olisi pitänyt pysähtyä ja auttaa. Erityisesti hän muisti tumman Lulun hieromassa häntä tyttölyseon edessä; hän olisi kyllä ehtinyt auttaa vanhusta jäämästä kuorma-auton alle. Mutta hän oli vain sulkenut silmänsä ja nauttinut.
Mun juttuni on kirjoittaa näin. Roiskaisen. Saa antaa palautetta: naulankantaan777@gmail.com
SUODATA
