Taivalla räiskähtää kolmannen kerran sininen.
”Vau”, Sani henkäisee.
”Joo”, Iina vastaa, vaikka se on vale. Pakkanen pureskelee nenää, tekee siitä tunnottoman.
Sani ojentaa Fizziä häntä kohti.
”Otaksä vielä? Jätetään se sit tänne.”
Iina ottaa jääkylmän pullon ja juo. Hanki ulottuu nilkkoihin ja työntyy sisään tennareihin. He seisovat männyn alla pikkumetsän reunassa; jostakin kuuluu Iinan veljen nasaali nauru ja sitten rätinää, naukaisevia suhahduksia, joita ilta on jo ollut täynnä.
”Huomaisko ne, jos pöllitään toinen?”
Iina antaa siiderin takaisin. Sani huljauttaa kiiltävää nestettä lasipullon pohjalla.
”Ei”, hän sanoo varmanoloisesti, juo pohjat ja laskee sitten Fizzin hankeen. Näkyviin jää vain kaula.
Kaukana yläpuolella rätisee ja pinkit tähdenlennot täyttävät taivaan.
”Kiva, ku tulitte”, Sani sanoo, ”en kestä kattella noita yksinään.”
Iina vilkaisee olkansa yli omakotitalon pihaan, missä Sanin isä juuri sytyttää jonkinlaista jättipataa.
”Kiitos kutsusta. Ei meitä kukaan koskaan pyydä mihkään.”
”Ai sen eron takia?”
Sanat leijailevat pilvinä mustassa metsässä. Kaukana kaupungin yllä pamahtaa.
”Nii.”
”Se on kyl perseestä.”
”Mä en ainakaan mee naimisiin ikinä.”
”Emmäkä.”
He nojailevat jäätyneeseen runkoon ja kuuntelevat omakotitaloalueen sähinää. Jossakin joku huutaa kakskyt minuuttia!
”Se voi olla meidän uudenvuodenlupaus”, Sani sanoo.
”Ai mikä?”
”Ei mennä koskaan naimisiin. Paitti toistemme kanssa.”
”Joo, salaa naisnaimisiin.”
Iina puristelee kynsikkäissä jäätyviä käsiään nyrkkeihin. Jaloista on jo mennyt tunto. Pihassa kissanpierut niukuvat ja noukuvat.
”Karataan Las Vegasiin. Kyl ne siellä vihkii kenet vaan”, Sani vakuuttaa.
”Mä pukeudun sit minihameeseen.”
Sari hihittää ja Iinakin tuntee sen, lämpimänä vatsassa vellovan siiderin. Takana pihalla alkaa taas uusi pauke. Metsän yläpuolelle syttyy valojen sade ja sitten ilotulitteen keppi putoaa latvuston läpi, jää Iinan viereen hankeen pystyyn.
”Haluuts mennä sisään? Musateeveeltä tulee varmaan joku jenkkiohjelma”, Sani kysyy ja vetää takin karvareunuksia käsiensä suojaksi.
”Todellakin haluun”, Iina huokaa kiitollisena.
He lähtevät tarpomaan kohti pihaa ja talon oranssina hehkuvia ikkunoita. Pamaukset täyttävät ilman; jossakin joku huutaa viistoista!
Maailmojen luoja ja ysäritavaroiden keräilijä ✨
SUODATA
