Proffs Super Strong, 1998

Kirjoittaja MaRiA A
Lukuaika 2 min
01.06.2023

Ryönäinen käsi ojentuu mua kohti. Ihon kaikki viivat on piirretty pitin pöllyttämällä hiekalla ja savella.

”Tuu”, mies huutaa.

Sen silmät seisoo päässä ja tukka makaa poskella. Mä astuisin taaksepäin, muttei riviin mahdu enää, katsojat on pakkautunu kiinni selkään ja tanssijat on mun edessä, tönii ja puskee toisiaan. Mä en ois ees tullut näin pitkälle, mutta Arska halus pittiin ja repi mukaansa ennenku ehdin sanoa mitään. Nyt se on kadonnut jonnekin Rantarockin bannerin suuntaan, tietenkin on, ainahan se on.

”Mikä maksaa”, vieras jatkaa.

Sekunnit valuu ohi, aika on jotenkin muuttunu ja matelee. Miehen käsi häälyy ilmassa kohti mua. Miks just mua? Sikskö, että pistin just tänään päälle Offspringin uuden paidan? Vai siks, että aamupäivällä kylppärissä Arska kysy, haluunko mäkin hiuslakkaa, ja mä sanoin joo, ja nyt tukka sojottaa joka suuntaan ja peittää sen, mitä mä oikeesti oon?

Musiikkiin tulee tauko, kun Apis lopettaa biisin, ja kaikki muut kääntyy taputtaan, mutta tietenkään mies ei lähde. Ei, se kattoo mua, tuijottaa sumusilla silmillään. Kaulalla killuu hopeinen tribaalikoru ja kotka mustissa naruissa. Ne on liimautuneet hiekkaseen ihoon, miehellä ei oo takkia, vaikka on viileä ja harmaa.

”Seuraavan kappaleen joku teistä ehkä tietää”, Toni sanoo lavalla mikkiin kalastajahattunsa lierin alta ja viimein mua kurotellut käsi hervahtaa, löpsähtää kohti tampattua hiekkamaata.

Mies kumartuu mun puoleen, mä yritän tuijottaa lavaa ja mainosbannereita ja edessä olevan rannehikinauhaa, mutta mies horjahtaa vasten, pakottaa ison kouransa olkapäälle.

”Taidatkin olla semmonen nössö”, se huutokuiskaa mun korvaan.

Mä yritän sanoo jotain ja mietin kuumeisesti, missä Arska on – miks se aina sanoo et mennään yhdessä ja sit kuitenkin – ja sitten mies irtoaa, huojuu taaksepäin. Piiskaa räjähtää kaiuttimista liikkeelle ja mies osoittaa sormella, iskee halventavaa silmää.

”Siinä ei paljon hiuslakat auta!” Se julistaa niin, että välimatkasta huolimatta kuolaa roiskahtaa mun poskelle.

Pitti mun edessä käynnistyy ja imaisee miehen pois. Mä nieleskelen, pidän katseen tiukasti lavassa ja vastustan halua pyyhkäistä naamaa.

MaRiA A

Maailmojen luoja ja ysäritavaroiden keräilijä ✨

Kirjoittajan muita novelleja

Unelmakohde

38

SUODATA SUODATA