SUODATAMaRiA A
Tepsi, 1995
Sano, tykkäätkö Tepsistä vai. Sanat leijailee ylös kuuraiseen ilmaan ja tekee korin. Välkkä on jo loppu, ja tunnit ja kaikki, ja oikeasti pitäisi olla jo kotona äidin kanssa katsomassa Blondi […]
Kellogg’s Rice Krispies, 1994
Kirjoittaja MaRiA A
Lukuaika 2 min
30.11.2023
”Ota se nyt äkkii!”
Mä sihisen sanat samalla, kun vilkaisen käytävää taakseni. Repeytyvän pahvin ääni tuntuu huudolta. Marsi työntää kätensä riisimuropakettiin.
”Äkkii”, mä hihitän. Olo on hervoton ja kauhistunut samaan aikaan, niinku me oltais tekemässä mestaririkosta ja oltais kuolemattomia.
”Tässä!” Marsi hihkasee ja vetää käden paketista niin, että muroja sataa laattalattialle. Sen nyrkissä on litteä ja liian iso paketti. Mun olkapäät valahtaa.
”Taasko ne lasit? Ei oo totta. Hei, varo…”
Mummo hirvipaidassa on ilmestynyt tyhjästä. Mä nielaisen kauhunaurua, mutta onneks se jää hyllyrivin toiseen päähän hamuamaan ässäkeksejä.
Hetken me vaan ollaan niinku patsaat, mutta mummo ei tunnu tajuavan, miks Marsi istuu maassa ja sen ympärillä on muroja pieninä puroina. Mä astun nopeesti keksien eteen ja otan hyllyltä pumpernikkelin, teeskentelen ostelua. Sydän repii vauhtia, jalat lyö loukkua enkä uskalla katsoa mummoon ja vielä vähemmän Marsiin päin.
”Lähti”, Marsi sipisee.
Mä vilkasen ja hyllyväli on tyhjä.
”Ota nyt nopee toinen”, mä sihahdan ja paiskaan keksit takas hyllyyn, ”mä haluan sen lusikan.”
”Joo, joo”, Marsi puuskahtaa ihan kuin tää ei ois ollu sen idea alunperin. Se ottaa Frosties-paketin ja taittaa läpän auki eikä se tällä kertaa repeä.
”Onks noissa ees niitä”, mä kysyn ja vilkuilen taakseni, mutta ruokaosasto on vieläkin autio.
Marsi kaivaa paketista pussia, sen nyrkki rahisee ja rouhii muroissa. Mä katon Weetabixejä, teeskentelen lukevani paketista pahvikuivia tietoja. Sit Marsi vetää lelun esiin ja ilohuuto on karata musta.
”Jess, onkse se vihree? Jes”, mä hihkasen ja oon just ojentamassa kättä, just saamassa ainoaa puuttuvaa palasta haltuuni, kun jostakin takaa kuuluu mitäs tytöt täällä hei tekee.
Mä en ees ehdi ajatella, lähden vaan juokseen. Murot ratisee tennareiden alla ja mä kiskasen Marsin maasta mukaani niinku olisin joku turtlesi tai hämis. Jossain takana ääni huutaa vielä hei, tulkaas tänne hei ja ei me tulla, me rynnätään kohti kassoja ja niiden ohi vapauteen.
