Peking on suurkaupunki. Suurensuuri sellainen. Metrokartta itsessään näyttää hämähäkinseitiltä, mutta matkapuhelimen karttasovellus pitää Hilman varsin hyvin kartalla. Tänään hän on ottanut seikkailulleen mukaan kollegansa Mervin, joka ei tunne oloaan niinkään kotoisaksi täyttyvässä metrossa. Livat-kauppakeskus Daxingin alueella sijaitsee Xihongmen-metroaseman vieressä, ja sinne Hilma on päättänyt Mervin johdattaa.
Heti kauppakeskuksen ovella Mervi huokaisee: ”Tämähän on aivan valtava!”
”Kyllä täällä oppii kulkemaan”, Hilma vakuuttaa ja johdattaa heidän IKEAn ovelle. On lauantaiaamupäivä, kello lähestyy kymmenentä. Ovet aukeavat ja Hilma ehdottaa, että he tekevät pikkuhankintansa myymälästä ensin ja sitten menevät syömään Ikean ravintolaan.
Lihapullat lautasillaan Hilma ja Mervi istahtavat tyhjään kahden hengen pöytään. Mervi tarkkailee ravintolan muita asiakkaita. Yhtäkkiä häntä alkaa naurattaa.
”Mitä?” Hilma kysyy.
”Tuolla syödään korvapuusteja. Syömäpuikoilla.”
Hilma ei käänny katsomaan, mutta hymyilee silti. ”Maassa maan tavalla.”
Kirjoitan yleensä lyhyesti ja napakasti.
SUODATA
