Legendaarinen opettaja

Eliittilukio. Aiemmin poikalukio, sittemmin sekaluokat.

Teatraalinen äidinkielen opettaja, tuulahdus edelliseltä vuosisadalta.

Hän puhutteli meitä sukunimeltä. “Eikö Miettinen ole saanut ainettaan takaisin?” Se konseptipaperille kirjoitettu kyhäelmä, joka tuli takaisin punakynällä sävytettynä. Liian vajaaksi kirjoitetut rivit merkitty, lisäykset ja virheet merkitty näyttävästi kaunokäsialalla. Hänen opiskelijansa tekivät marginaalit taittamalla reunat viivottimen avulla. Ihailtavaa tunnollisuutta.

Hän käski meidän rakastaa pilkkua. Syyt ovat tosin vaipuneet unholaan. Yhden miehen näytelmä luokan edessä oli hämmentävää kokea.

Opiskelijatoveri joutui soittamaan hänelle kotiin, kun ei päässytkään teatteriin katsomaan Tsehovin kolmea sisarta. Puhelinluettelosta löytyi numero. Myöhemmin tarina kertoi hänen asuneen Katajanokalla. Jotenkin tieto vain lisäsi hänen legendaarisuuttaan. Pystyy melkein kuvittelemaan hänet asumaan ateljeeasuntoon, vaikkei kuvataiteilija ollutkaan.

Vuosien aika opetussuunnitelmat ja oppikirjat muuttuivat, mutta opettaja teki pysyvän muistijäljen kurssimuotoisessa lukiossa. Kaikkien näiden vuosien jälkeen opiskelijat muistavat hänet ja vaihtavat tarinoita hänestä. Saattaa kuitenkin olla, että hän on siirtynyt jo manan majoille.