sanaton
Viides
Viides aviomies oli se oikea. Se oli oikea siinä määrin kuin tosi pystyi olemaan. Ei se juhlava mies ollut, suusta ei paljoa tullut kuin kurkkuynähdyksiä eikä sängyssäkään hurrattu. Hymisteltiin hissukseen […]
Koti-ikävä iski yleensä odottamattomasti. Mirja istui saksalaisessa ravintolassa ikkunan vieressä. Näkymä oli televisioyhtiö CCTV:n päärakennukseen – aivan kuin tieteiselokuvasta. Taustalla soi Fools Gardenin Lemon Tree. Liisa pyyhälsi ravintolan ovelta sisään kiinnittämättä huomiota tarjoilijoihin.
”Sori, että oon myöhässä. Tuli taas viime hetken säätöä.”
”Ei se mitään”, Mirja vastasi.
Taustamusiikki vaihtui. Hollywood Hillseistä laulaja lauloi. Mirja jäi pohtimaan hetkeksi ja sanoi sitten. ”Eikös tämä bändi oo suomalainen?”
Liisa nosti katseensa menusta. ”Joo, Sunrise Avenue.”
”Siis oikeasti?” Mirja hämmästyi. ”Me oltiin systerin kanssa konsertissa, jossa ne oli yksi esiintyjistä. Satoi kaatamalla.”
”Haa!” Liisa hymähti. ”Siinä sulle Suomen kesä -muisto.”
”Mutta nyt kyllä tuli vähän koti-ikävä.”
”Voi pientä.”
Kirjoitan yleensä lyhyesti ja napakasti.
SUODATA