Kotka nimeltä Päivi

Olipa kerran mies, myyrä ja haulikko. Haulikko voitti. Teroittamisen tarve on suuri, koska olen joskus niin omissa maailmoissani että maailma lentää ohi sanoen ”Hyvää iltaa Juho!”. Silloin siirrän katseeni maahan vähän niin kuin kadulla kävellessäni jokaisen vastaantulijan kohdalla.

Rykäisen itseni suoraksi luovuuden tuskasta ja selkänikamani päästävät viheltävän äänen. Samassa on vieressäni merikotka joka sanoo minulle ”Hei, minun nimeni on Päivi”. Katson sitä häkeltyneenä ja ihmettelen miksi se jauhaa purkkaa vaikka sillä ei ole hampaita. Sanon Päiville ”Hei, rouva kotka” ajatellen että minkähän ikäisinä kotkat ovat keski-ikäisiä. Päivi sanoo että luuli selkäni vihellystä myyrän vikinäksi. Aikamme juteltuamme hyppään Päivin selkään ja lähdemme lentelemään Helsingin ylle. Päivi sanoo että hänen suosikkiharrastuksensa on ulostaa kusipäiden päälle. Lennämme Kalasataman tornitalojen ylle ja näemme laiskottelevia työmiehiä. Päivi kiljaisee kotkamaisesti ja työmiehet juoksevat paniikissa pomonsa puheille irtisanoakseen itsensä.

Taivaalta sataa myyriä ja päätämme Päivin kanssa etsiä sen kuuluisan sateenkaaren pään. Myyräkuuro lakkaa pian ja näemme kaukaisuudessa suuren ja kaarevan väriefektin. Liidämme kohti sateenkaarta uteliaina mutta varovaisina koska meillä on tunne että tässä on nyt myyrä haudattuna. Onneksi Päivillä on plasmanäkö jolla voi varmistaa selustan. Sateenkaaren pää laskeutuu vanhaan ja koskemattomaan metsään. Puiden ruskeat rungot luovat lämmintä tunnelmaa vehreään ja iäkkääseen kasvikuntaan. Puut ovat täynnä naavaa muistuttaen iäkkään miehen partaa. Keltasirkut laulavat puiden oksilla, ja tässä kohtaa haluan selventää että tämä paikka ei siis todellakaan ole Vantaa. Laskeudumme Päivin kanssa metsän pohjalle ja näemme kyltin ”Myyrien valtakunta”. Kyltin vieressä olevan tammen rungossa on pieni ovi, josta tulee esiin kruunupäinen hassunnäköinen myyrä. Se kävelee kahdella jalalla ja tulee aivan eteemme sanoen kimeällä äänellä: ”Minä olen kuningas Stefan Kotkanyrjö VIII ja olette minun maillani. Vaadin teitä poistumaan välittömästi jotta myyrät voivat elää rauhassa”. Päivi repeää nauramaan ja sanoo etteivät tuollaiset sintit ole ennenkään häntä määräilleet. Pidän Päivin kanssa kehityskeskustelun suljetuin ovin ja totean kuninkaalle että lähdemme pikimmiten. Ampaisemme Päivin kanssa matkaan ja jätämme vanhan metsän taaksemme.

Lennämme takaisin Helsinkiin ja Kalasatamaan, jossa huomaamme kahden kusipään etuilevan jäätelökioskin jonossa. Päivi ulostaa niiden päälle ja ne saavat voimakasoireisen salmonellan. ”Päivin hyvä työ tehty” toteamme yhteen ääneen ja kotka vie minut kotiin. Illalla päiväkirjaa täyttäessäni kirjoitan että nyt olen saanut tietää mitä sateenkaaren päässä todella on.