Raparperipensas

Poika avasi Könönpellon kotitalonsa oven ja astui sisälle. Siellä tuoksui herkulliselle piirakalle. Kodikasta! Poika juoksi heti mummon luo ja moikkasi. Mummo oli laittamassa kahvikupin pöydälle ja sanoi : ” Tulit juuri oikeaan aikaan, kohta herkutellaan”. Raparperipiirakka oli tosi hyvää. Mummolla ja pojalla levisi hymy poskille,he söivät piirakkaa ja nauttivat hetkestä.
Talon pihalla kasvoi iso raparperipensas ja nyt kesäkuun alussa se tuotti herkullisia tuoreita raparpereja. Auringon valon ja lämmön seurauksena raparperin lehdet pääsivät kasvamaan niin suuriksi, että niistä olisi voinut hyvinkin tehdä vaikka sateenvarjon, poika tuumi joskus.. Kun raparperin varsia pilkkoi pieniksi osiksi keittiöön levisi raikas ja kirpeä tuoksu. Äiti tykkäsi laittaa raparperista kiisseliä ja tarjota sen kanssa kermavaahtoa. Se oli tosi herkullista jälkiruokaa.
Kun taloon jäi asumaan enää pojan isä, raparperipensas pääsi vähän unohduksiin. Ei kukaan sitä oikein hoitanut, mutta se ei toisaalta kummemmin hoitoa tarvinnutkaan. Kesän alussa se vain jaksoi tuottaa satoa. Joskus isä poimi pitkiä varsia ja antoi naapurille. Naapuri oli tosi ystävällinen ja toi palan raparperipiirakkaa aina maistettavaksi.
Pojasta tuli jo isä itsekin ja hän kävi talossa vanhaa isäänsä katsomassa vaimonsa ja poikansa kanssa. Raparperipiirakkaa oli taas kahvipöydällä. Hänen pieni, alle yksivuotias poikansa piti talon pihalla kädessään raparperivartta, jonka päässä oli valtava lehti. Pieni poika ihmetteli isokokoista lehteä ja näytti siltä kun hän olisi pitänyt sateenvarjoa kädessään. Lehti oli niin isokokoinen, että melkein peitti koko pojankin.
Sitten kun talo myytiin pois, kävi sääliksi vanhaa raparperipensasta joka jäi yksin takapihalle. Pensas, joka on nähnyt neljä sukupolvea ja jonka lehtiä ja varsia silittivät mummo, äiti, isä,poika ja hänen oma poikansa. Saman raparperipensaan satoa on maistanut neljä sukupolvea ja viihtynyt yhdessä raparperipiirakan,kisselin tai hillon ääressä. Poika vilkutti raparperinpensaalle, mielessään iso kiitos… Raparperipensas jäi pihalle odottamaan seuraavaa kesää ja talon uusia asukkaita.