Maailman merillä

Yksinäinen todella vanha lasinen Coca-Cola-pullo kellui maailman merillä, aallonharjalta aallonharjalle. Lasiin painettu valkoinen teksti oli hankautunut jo vuosia sitten kyljestä pois. Vain kohokirjaimet paljastivat kauan sitten juodun sisällön.
Ihmettelet varmaan, miksi pullo ei ollut hajonnut tyrskystä toiseen matkatessaan. Ensimmäisenä vuotenaan sen ympärille oli kietoutunut jonkun vähemmän valistuneen miesoletetun jokeen heittämä auton laturin hihna. Hihna suojasi pulloa kivikoiden kolhuilta, ja kieppumisliike ajoi parin kohti väljempiä vesiä. Tyynen valtameren hirmuinen myrsky kuljetti ja kieputti kaksikkoa, ja hihna irtosi osin pullosta. Matka jatkui kohti kaiken nielevää merta sekä kaloja piinaavaa hirvittävää, muinaistarujen hirviön kaltaista muovipyörrettä.
Hihna tempaantui irti Coca-Cola-pullosta ja ajautui pyörimään muun vaarallisen saastan kanssa pyörteeseen. Jonkun ihmeellisen sattuman takia, ehkä yllättävästi juuri sillä hetkellä ohi ajaneen laivan potkurien synnyttämä aalto sai pullon kääntymään toiseen suuntaan. Pullo kellui nyt kevyemmin. Arvaan, että mietit, miten ihmeessä se ei ole uponnut meren syvyyksiin.

Tarina pullon seikkailuista alkoi nuoren naisen lentokonematkasta kohti etelän lämpöä. Ensimmäinen loma kohti isoja hiekkarantoja ja salaperäisiä saaria tuntui jatkuvan ikuisesti. Hän olisi halunnut pitkän säästämisensä jälkeen päästä nopeasti hellemekossa kävelemään hiekalla.
Ehkä periltä löytyisi iso simpukka, joita kirjoissa kuvaillaan toistavan meren kohinan korvalle asetettuna. Kirjojen luoma seikkailun tuntu toi kutkutusta muutenkin mahtavalle nuoren naisen mielikuvitusten seikkailulle. Hän oli lukenut Robinson Crusoesta ja The Mary Deareen kaiken, mitä kirjastosta oli löytynyt merellisistä haaksirikkotarinoista.

Pullopostin synty:
Upeiden pilvilinnojen keskellä hän päätti perille päästyään toisena iltana lähettää pullopostia ja toivoi sen johtavan yhteydenottoon joltain toiselta seikkailijattarelta. Ensimmäinen ilta kului ihmetellessä kielten sekamelskaa ja värejä – värejä todella oli paljon enemmän kuin kotoisessa marraskuussamme voisi edes kuvitella.
Toisena aamuna jo hyvin varhain paikallista aikaa lomaseikkailijamme käveli liikkeestä toiseen etsien sopivaa pulloa postia varten. Turistirihkaman joukosta ei mitään sopivaa löytynyt, ja ihmispaljouskin alkoi matkalaistamme hieman ahdistaa.
Hän päätti etsiä jonkun hiljaisen lounaspaikan ennen siestan alkua, ja toki sellainen löytyi sivukujalta: pieni, eksoottisten tuoksujen täyttämä taverna. Vatsa täynnä mahtavia makuja oli tarkoituksena palata hotellille päivälevon merkeissä. Aurinko lämmitti pohjoisen asukasta jo hieman liikaa, ja jano vaivasi kehoa.
Kuin tilauksesta vastaan tuli pikkunen poika, kaupitellen Coca-Colaa kylmälaukusta. Juotuaan maistuvan, kylmän juoman suoraan pullonsuusta hän huomasi kokopäivän etsineensä juuri sitä.

Kirje pulloon:
Enää oli haasteena vain, miten sulkisi kertaalleen avatun pullon. Etsivä löytää, kuten isossa kirjassakin kerrotaan: nurkalla ennen hotellia oli lähes huomaamaton, vahan oloinen kirjakauppa, jonka ikkunalla komeili vanhanaikainen kirjoitussarja sulkakynineen ja sulkusinetteineen. Tuumasta toimeen, totesi mielessään Tampereen likka, ja osti jonkin aikaan tingittyään koko komeuden.
Illan tullen kirje sujahti jo pestyyn ja kuivuneeseen lasipulloon. Alakerran ravintolasta saadun viinipullon korkin hän veisti sopivan kokoiseksi kynäkotelossa olleella paperiveitsellä, ja lopuksi sulki pullonsuun sytkällä lämmitetyllä sinettimassalla.
Ilta koitti, ja Coca-Cola-pullo lähti kohti todella pitkää matkaansa erään kauniin poukaman reunalta.

Löytö merestä:
Eräänä tyynenä, kauniina iltana alus, jonka tehtäväksi olivat aktiiviset paremman päivänkoiton toivojat ottaneet puhdistustyöhön, pysähtyi yöllistä ankkurointia varten. Harmaa hapsinen, tuulien ahavoima nainen päätti nostaa merestä vielä yhden roskan päivän päätteeksi.
Haaviin jäi meriä kiertänyt pullo, jonka sinettikin oli jo hajoamaisillaan.
Se, mitä siitä seurasi ja saiko kauan sitten etelään matkannut lähettäjä koskaan vastauksen, on jo ihan uusi tarina.