Isän vapaailta

Nuori perheen isä palaa töistä kotiin. Tänään hänellä on erilainen ilta tiedossa, sillä hänen oli töidensä vuoksi jäätävä pariksi päiväksi yksin kotiin perheen matkustettua jo edeltä mummolaan.
Kauppakassissa odotti salainen herkku: uunimakkaraksi pian paistuva kunnon kyrsä ja pala emmentaljuustoa pinnalle laitettavaksi. Syötäväksi salaa ketsupin ja sinapin kera ja toki kurkunkostukkeeksi pullollinen maistuvaa hyvää lageria, joka on laitettava pakastimeen jäähtymään makkaran paistumisen ajaksi.
Mieli täynnä jo makunautinnon odotusta ja hieman kapinallistakin hersyvää nautintoa hän avaa oven ja laskee kauppakassin eteisen pikkupöydälle, takki naulaan, kengät telineelle ja heti kohti keittiötä kassin kanssa. Kesken iloisen harppomisen, ennen jääkaapille saapumista kuuluu jotain, joka pysäyttää liikkeen. Yläkerran rappusilta kuuluu narahdus.

Raput on vaimon idean mukaan rakentanut iäkäs ja kokenut puuseppä, joka osasi valita tarkasti laudat niin, että tietyillä portailla kuului kävellessä narahdus. Kun toista narahdusta ei kuulunut, hän jatkoi kävellen kohti jääkaappia. Puistellen hieman päätänsä ja naurahtaen itselleen, todeten: ”Vanha talo elää, sillä syksyllähän ilman lämpötila ja kosteus muuttuu, eikö niin.”

Airfryer esilämmittymään ja kassin purku alkakoon. Hän asetti huolellisesti valitsemansa salaattisekoituksen ensin lautaselle ja sitten ihanaisen makkaran paketti auki, pitkä viilto herkun pintaan ja emmentalviipaleet sisään. Hetken pohdittuaan mies päätti lisätä sinapin ja ketsupin vasta makkaran paistuttua kauniin ruskeaksi ja juuston herkullisen tuoksun varmistaessa oikean kypsyysasteen. Ajatukset ehtivät jo kohti tulevan illan kohokohtaa: hyvä elokuva suoratoistopalvelusta pyörimään, ruoka ja juoma mukaan olohuoneen pikkupöydälle, mukava asento sohvalle. ”Lähes täydellistä”, hän ajatteli. Suu kostui ihanuuden odotuksesta ja juuri oikea tuoksu täytti keittiön.

Mies valitsi Ruudulla vielä pari päivää olevan Vares-elokuvan katsottavakseen ja lähti noutamaan herkkuja. Tällä kertaa porras narahti kovempaa. ”Ei ole todellista”, hän kirosi mielessään. Nyt asia on tarkastettava.

Mies lähti päättäväisesti harppomaan kohti yläkertaa, mutta jo puolivälissä rappusia vauhti tuntui hidastuvan ja askeleet ottivat vain portaan kerrallaan. Tutut narahdukset kuuluivat jalkojen osuessa oikeille portaille. Mieli askaroi aiemmin kuultujen narahdusten parissa. Yläkerran valoisuudessa oli jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Millan huoneen ovi oli auki. ”Tosi outoa, Milla ei koskaan pidä tai lähtiessään jätä ovea auki”, pohti perheen isä.

Hänen sydämensä alkoi hakata nopeammin ja askeleet hidastuivat entisestään. Huone oli lähes pimeä, kesäöitä varten hankittu pimennysverho oli lähes alhaalla asti, antaen vain vähäisen valonjuovan lattialle, jonka matto oli poikkeuksellisen rutussa. Huoneesta tuli voimakas tuoksujen ja hajujen kakofonia: maakellari ja keväinen, sulavan lumen alta paljastuva siivoamattomien koirien jätösten ällöttävä lemu. Hikikarpalot muodostuivat miehen otsalle ja kädet alkoivat vapista. Lähes pimeässä kohdassa huonetta olevassa sängyssä näytti olevan möykky tai jotain sinne täysin kuulumatonta. ”Rohkea rokan syö ja sisulla siitä selvitään”, muisti perheen isä äidin aina sanoneen. Yksi askel valonapille ja huone täyttyi Millan rakastamasta sinertävästä valosta. Möykky sängyllä osoittautui pikkusiskon joukkuekaverin Laten treenikassiksi, jota ei ollut aikoihin tyhjennetty. Kassista pursusivat harjoitusvaatteet ja multaiset kengät.

”Kylläpä Lotta on jäynän isosiskolleen jättänyt”, naurahti vieläkin hieman kauhun sekaisten tunteiden kanssa pähkäilevä mies. Rappujen narahtelu oli sittenkin vain vanhan talon elämää.