Nimetön 1

Jo onnistuneen itsemurhan tehneenä – siis nyt kun tarkastelen asiaa retrospektiivisesti – ymmärrän, että se oli ainoa oikea vaihtoehto.

Vastaan seuraavaksi muutamiin kysymyksiin. Kuka tätä oikeastaan kirjoittaa? Joku minussa kirjoittaa on teoria, jota eräät kirjailivat käyttävät selityksenä. Olen itsekin viehtynyt tuohon ajatukseen. Vastaukseni siis on, että jokin minusta kirjoittaa, jokin joka minussa oli mutta ei ole enää, kirjoittaa.

Seuraavaksi itsemurhastani per se. Tiedostan fantisoineeni ajatuksesta viimeisen kymmenen vuoden ajan. Tai oikeammin, eihän tuo voi pitää paikkaansa. Nuoruudessani, siis kauan sitten, työskentelin kesän mielisairaalassa, josta yhä elävänä – kaksinkertaisesti makaaberi ilmaisu tässä yhteydessä – muistona jäi matkaani nainen, tai hänen kuolemansa, joka oli itse aiheutettu. Tästä sai alun fantisointini eräänlaisena, uskoakseni, älyllisenä tarpeena ymmärtää.

Miten Camus’n ajatus itsemurhasta ainoana aidosti vapaana tekona vaikutti minuun? Olin ja olen edelleen vakuuttunut Camus’n osuneen oikeaan. Vaikken usko mannermaisen filosofian eroavan sekavasta runoudesta, tässä on jotain muuta. Uskoin, että minulla on nyt aikaa syventyä aiheeseen tarke