Olemassaolon välitön turhuus

Kirjoittaja

Lukuaika 1 min

10.12.2021

Kun tunsin kirkkaan valon ensimmäistä kertaa ihoani vasten,
en voinut muuta kuin itkeä – tiesin välittömästi, että tämä ei tule tekemään minua onnelliseksi.
Olen siitä lähtien oleskellut olemassaoloni rajamailla.

Kirjoittajan muita novelleja

Sinä päivänä lensin kukkulalle

Tulla onnelliseksi vain yhdestä kivestä

SUODATA

AIHEET

TEKIJÄT

Sinua saattaa kiinnostaa myös

sisu

Yllättäviä tunteita

Kävelin soratiellä yksin. Päivä oli jo kääntynyt illaksi, minua paleli. Olin pukeutunut kevyesti huppariin ja verkkareihin. Lähdin kotoa nopeasti, sillä ajatuksella, että ulkona ei olisi kylmä. Olin kuitenkin ollut väärässä. […]

Terävä

Armaan ajoitus (bio 1/42)

Armas Pohjolan energia oli vanhempi kuin taivas, mutta nuorempi kuin se ajatus, että mikään ylipäätään voisi olla. Hän ei muistanut syntyneensä, mutta jokin hänen sisällään muisti muuttuneensa bakteeriksi silloin, kun […]

MaRiA A

11. käsky

Aku tuijotti suu auki Pietaria, joka tuijotti kultaista kirjaa kasvoillaan merkityksetön hymy. Kerrostalomaiset kumpupilvet liehakoivat heidän ympärillään, ja hetken Akun silmissä häilähti mennyt. ”Eihän se nyt niin voi olla”, hän […]

Mysteerinovelli

Yllätä itsesi satunnaisella novellilla

Valinnan vapaus ja valinnan vaikeus. Huoli pois – arvo itsellesi lukukokemus painamalla tästä.