Olemassaolon välitön turhuus

Kirjoittaja

Lukuaika 1 min

10.12.2021

Kun tunsin kirkkaan valon ensimmäistä kertaa ihoani vasten,
en voinut muuta kuin itkeä – tiesin välittömästi, että tämä ei tule tekemään minua onnelliseksi.
Olen siitä lähtien oleskellut olemassaoloni rajamailla.

Kirjoittajan muita novelleja

Sinä päivänä lensin kukkulalle

Tulla onnelliseksi vain yhdestä kivestä

SUODATA

AIHEET

TEKIJÄT

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Anne-Marie Hämärä

Siinä sinä syöt kalakukkoa

Sinähän olet minua 11 vuotta vanhempi. Se ei minua liikuta. Meitä kyllä katsellaan aina kun kävelemme yhdessä, vaikkemme ole koskaan edes pitäneet toisiamme julkisesti kädestä kiinni, paitsi kerran ihan alussa, […]

antonolavi

Äidinylpeys

Vaikka ilmastointi toimikin moitteettomasti, tuntui mustasta asvaltista kimpoava helle aivan hohkaavan ikkunoista sisään. Kun tyttö nousi kahvilan pöydästä vettä hakeakseen, kulki hän äitinsä lahjoittamissa valkoisissa puuvillahousuissaan käsivarren mitan päästä ohitse […]

marbo

Raparperipensas

Poika avasi Könönpellon kotitalonsa oven ja astui sisälle. Siellä tuoksui herkulliselle piirakalle. Kodikasta! Poika juoksi heti mummon luo ja moikkasi. Mummo oli laittamassa kahvikupin pöydälle ja sanoi : ” Tulit […]

Mysteerinovelli

Yllätä itsesi satunnaisella novellilla

Valinnan vapaus ja valinnan vaikeus. Huoli pois – arvo itsellesi lukukokemus painamalla tästä.