Tulla onnelliseksi vain yhdestä kivestä

Kävelin läheisen järven rantaa. Katsoin eteeni, ja näin matalassa rantavedessä seisovan pojan. Hän katsoi kädessään olevaa kiveä, heitti sen järveen, nauroi, ui hakemaan sen saman kiven, hyppäsi ilmaan, katsoi sitä kiveä, heitti sen järveen, nauroi, ui hakemaan sen saman kiven, hyppäsi ilmaan. Koko ajan tuo poika hymyili. Hän ei hetkeksikään katsonut ympärilleen, ei lopettanut hymyilemistä, eikä lopettanut kiven heittelyä tai sen hakemista, jatkoi vain.