Illalla pelaamme Monopolia

Aamulla sinä itkit. Minä revin sinut raitiovaunuun ja jätin päiväkodin eteiseen. Nyt on kiisseliviikset kummallakin. Kynttilän liekki ja keittiön pöydän putipuhdas pinta. Katson pimeään ikkunaan. Kuvajaisessa huoliteltu nainen pelaa lautapeliä pienen lapsen kanssa. Kumpikin hymyilee heti, kun minä vain muistan tehdä sen. Silmäkulmissa tuikkii. Kynttilän valo saa kasvot hehkumaan kauniina. Annan sinulle anteeksi. Ehkä olet unohtanut jo kaiken. Tarvitset vain kovat vauhdit keinussa, satutuokion turvallisessa sylissä ja makoisat päiväunet. Iltapäivän nukkekotileikit ja lätäköt asfalttipihalla.
Minä en tarvitse mitään. Minulla on kaikki niin kuin ennenkin. Ensimmäinen vuosineljännes puolessa välissä, miinusta tulee. Markkinat eivät ole niin kuin ennen. Maailmantalous on rikki.
Me korjaamme sen, sanoi johtaja.
Miten? minä kysyin kollegalta peilin kautta vessassa. Hän naksautti puuterirasiansa kiinni ja käski sammuttaa hanan.

Heitän itseni Erottajalle. Maksan nielaisematta. Sinä loistat. Asettelet tyytyväisenä värikkäät setelit oikeisiin kasoihin ja nostat pelilaudan reunaa setelinipuille painoksi. Reteilet ja leveilet. Aiot rakentaa hotellit seuraavilla kierroksilla. Minä kiinnitän Esplanadin. Tulen vieraaksesi Mikonkadun rähjäiseen vihreään pikkutaloon. Sinä teet tanssiliikkeitä käsilläsi ja virnistelet
Maksan vuokraa sinne tänne. Turhia veroja. Teen huonoja sijoituksia. Annankadun kortteerissa on jo mahdotonta nukkua. Patjat olivat nuhjuiset ja vessa likainen. Sanon siitä sinulle. Reklamoin asiakaspalveluun. Sinä katsot minua pyöreillä silmilläsi. Frozenin Elsa ei ole jaksanut pitää hiuksiasi ojennuksessa, vaan vaaleita haivenia leijailee ohimoillasi. Pinni roikkuu muutaman hiuskarvan varassa. Kohta Elsa putoaa. Elsa putoaa pimeään. Ehkä Elsa potkitaan pöydän alle. Elsan päälle tallataan. Elsa joutuu imurin kitaan. Elsa irtoaa metallisesta hiuspidikkeestä ja menettää merkityksensä. Elsa menettää elämänsä tarkoituksen. Elsa ei hoida hommiaan.
Sinä irrotat Elsan hiuksistasi ja naksautat sen päätäsi vasten uudelleen kiinni. Katsot minua ja nyökkäät lähes huomaamattomasti. Nyökkään takaisin ja heitän noppia.

Mene vankilaan, mene suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta. Huokaisen syvään ja pitkään. Rukoukseni on kuultu. Laitat silmäsi kiinni. Ilmavirta saa kynttilän liekin lepattamaan. Lennän silityslaudallani vankilaan lepäämään. Sinä pyörittelet noppia käsissäsi.
Maksa itsesi ulos sieltä, kitiset. Olet levoton.

Suljen silmäni, pudistan päätäni ja hymyilen. Heität noppia. Tulet Sörnäisten asemalle. Minä kiljaisen riemusta. Se on sataviisikymppiä. Minä olen kolmen aseman haltiatar! Rouva juna-asema! Minä näytän sinulle kieltä. Sinä lasket seteleitäsi. Silityslauta liukuu kohti laudan keskustaa, kun nostat laudan reunaa. Vihreät pikkutalosi siirtyvät. Yhteismaan ja Sattuman korttipinot leviävät.
Katsot minua hämilläsi ja alat laittaa pakkoja järjestykseen. Yrität poimia levinneet kortit pelilaudalta. Kortit ovat ohuita. Ne eivät tottele. Kielen kärki työntyy huultesi välistä. Silmissäsi on keskittynyt katse.

Maksa nyt vain jumalauta, kehotan ja painotan joka sanaa.
Lasket rahojasi kauan. Haluat maksaa ykkösillä, vitosilla ja kympeillä. Vittuilet siis. Alahuulesi väpättää, kun ojennat setelit minulle. Minä otan ne vastaan suurieleisesti kiitellen ja kumarrellen. Löyhyttelen itseäni seteleillä.

Sinä heität noppaa. Minä lepään vankilassa. Saat heittää uudelleen. Eira! Ostatko? Kai sinulla on rahaa? Lasket rahojasi tarkkaan. Katselet vihreitä talojasi. Saisit hienon oman takasuoran. Saisit kaikki kaikkein kalleimmat kiinteistöt. Ansoja minulle.
Mieti nyt tarkkaan, minä neuvon sinua. Kuulen itsekin hunajan äänessäni. Minä hymyilen sinulle niin, että kasvoihin sattuu. Suupielesi nousevat aavistuksen verran.
Ostat Eiran. Tietenkin. Sinulla koko suora Tavara-asemaa lukuun ottamatta. Se on murha. En mitenkään pääse siitä yli joutumatta jälleen vuokralle nuhjuisiin parakkeihisi. Vaikka kuinka olisi Mannerheimintie tai Bulevardi. Kyllä niidenkin hienostokatujen porttikongeissa huorat mouruavat ja nistit irvistelevät hampaattomilla suillaan. Sanon tämän sinulle. Esität ymmärtämätöntä. Heität itsesi lähtöruutuun, saat parisataa ja suunnittelet kiinteistökauppoja. Minun on lähdettävä vankilasta. Heitän noppia yksi kerrallaan. Haluan Vapaapysäköintiin. Tarvitsen ne rahat.

Lepään Snellmaninkadulla. Sinä heität itsesi Tuloveroon. Menetät rahasi. Minua naurattaa.
Sellaista se on kultaseni, sanon sinulle, kun käärin Vapaapysäköinnin potin itselleni. Laitan setelit rintaliiveihini.
Katso tällä tavalla rahanaiset seteleitään säilyttää, sanon ja keimailen jälleen. Rakastan rahaa.
Mua väsyttää, sinä sanot ja haukottelet näyttävästi.
Ei kun nyt pelataan! sanon sinulle ja heitän noppia.
Sitten on sinun vuorosi. Katselet minua alta kulmain. Näytät ihan isältäsi. Ajokoiralta, joka meillä joskus oli. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitäni. Minua alkaa yhtäkkiä kuvottaa. Huuhtelen oloa kylmällä vedellä. Olisipa viiniä, ajattelen, kun juon ahnain kulauksin. Lasken lasin pöydälle. En viitsi katsoa sinua. En halua nähdä isääsi sinussa. Tietynlaista ryppyä kulmien välissä, roikkuvia korvannipukoita.

Älä viitsi olla tuollainen, minä sanon sinulle ja vilkaisen naista kuvajaisessa.
Painan kynsiäni kämmeniin. Minulla on kuuma. Olen tulossa tapposuoralle. Odotan vuoroani Keskuskadulla. Siellä haisee. Viemärit tulvivat. Rottia vilisee. Päästä minut Tavara-asemalle, rukoilen. Heitän ykkösen. Vankilassa käynti. Ymmärrän, että mahdollisuuteni ovat häviävän pienet.
Ei sun tarvii. Mä otan mun talot pois Mannerheimintieltä, sinä sanot yhtäkkiä.
Minä nauran sinulle epäuskoisena.

Älä nyt viitsi olla tuollainen vässykkä, sanon, nauran ja nielen vatsasta nousevaa nestettä alaspäin kurkussani. Avaan tuuletusikkunan raolleen. Kylmä ilma tekee keuhkoille hyvää.
Et katso minua enää, vaan tuijotat pelilaudan reunaa huonoryhtisenä.
Kuiskaat, että et jaksa enää pelata. Katsot avonaista tuuletusikkunaa ja sen takaista pimeää. Ajatuksesi harhailevat. Näen sen. Et keskity, vaikka keskittymistä juuri harjoittelemme. Tämä on pitkäkestoinen keskittymisharjoitus.

Esitän, etten kuule sinua kunnolla. Käsken sinua oikaisemaan ryhtisi. Tuolla tavalla balettikoulun opettajatar tuskin on neuvonut sinua istumaan. Hölskytän noppaa kädessäni. Sinä räpläät koiraa, hattua ja valtamerilaivaa laatikossa.
Hyvä on. Tämä menee siis näin, että kun minä olen saanut rahaa ja olen valmis sijoittamaan pitkän vankilassa virumiseni jälkeen, niin neiti ei haluakaan enää pelata. Räplää vain nappuloita muovilaatikossa ja metelöi, vaikka tietää tasan tarkkaan, että minä kärsin misofoniasta ja yritän keskittyä täydelliseen suoritukseen.
Heitän nopan lattialle. Noppa pitää parketilla kovaa ääntä ja hyppii olohuoneen puolelle. Sinä säntäät nopan perään.
Viitonen! Se on Tavara-asema! Pääsit Tavara-asemalle
Olet riemuissasi. Päässäni humisee.
Anna jumalauta tänne se noppa, minä sanon, sillä minä näin. Se oli kuutonen. Kuusi mustaa pistettä vierivieressä. Kuusi tarkoittaa konkurssia. Kuusi tarkoittaa Mannerheimintien kolmea vihreää muovitaloa ja niiden mukaista vuokraa. Eduskuntatalokin sijaitsee Mannerheimintiellä! Ja Lasipalatsi ja Forum! Kyllä minä tiedän, mitä vuokrat siellä maksavat. En minä tämän takia niitä Vapaapysäköinnin rahoja halunnut. Minulla oli niille muuta käyttöä.

Sinä siis todella haluat pelata tätä peliä näin? kysyn sinulta rauhallisesti.
Sinä nouset tuoliltasi ja hivuttaudut kohti olohuonetta.
Älä syö sormiasi! Tule takaisin paikallesi niin minä maksan sinulle!
Liu´ut takaisin tuoliisi. Et katso minua. Otan kaikki rahani ja pudotan ne yksikerrallaan sinun päällesi kuin lumisade.
Katso näin sataa rahaa, sanon, vaikka setelit eivät leijaile lainkaan niin kevyesti kuin keinolumi siinä lasipallossa jouluisen maiseman yllä, jonka vahingossa pudotin sinun ikkunalaudaltasi, kun et millään rauhoittunut, vaan kyselit isästäsi. Sinä jankutit, ja lasipallo meni rikki. Nyt sinä halusit pelata näin, ja mehän pelaamme.
Vaadin sinua heittämään noppaa ja sijoittamaan yhä uudelleen. Setelit ovat hujan hajan pitkin pöytää ja lattiaa.
En jaksa enää pelata, sanot ja sormeilet paidanhelmaa pöydän alla. Et katso minuun, vaan keskityt kiertämään paitaa etusormesi ympärille.

Minä istun paikallani ja katson sinua. Ojennan käteni pöydän yli. Tällaista elämä on. Toivottavasti et kuvittele muuta. Jos koet olevasi siinä asemassa, että kykenet asettamaan sääntöjä niin sitten sinun täytyy myös kyetä pelaamaan niiden mukaan. Nyyhkytät. Kyllä minä tiedän, että olet niin pieni, että et voi itkulle mitään. Et ole oppinut vielä patoamaan, etkä väistämään. Huoli tulee aalloissa.

Miten sinun, kultamuru, käy tässä maailmassa? minä mietin ääneen. Sinä ojennat kätesi minulle pelilaudan yli. Silitän sormiasi ja katson sinua. Katson sinua tarkkaan. Vaaleat hennot hiuksesi, Frosenin Elsa pitelemässä otsatukkaasi sivussa, punertavat poskesi, siniset silmäsi ja lapsenpulleat käsivartesi. Tunnen sääliä. Kuvajaisen nainen näyttää empaattiselta ja surulliselta. Hän on kurottuneena kohti pientä itkevää lasta ja puhuu hiljaa, varmasti hyvin rauhoittavalla äänellä.
Tämä on vain peliä, mutta sinä tiedät, että en pidä siitä, että itket. Sinun on opittava häviämään.
En pidä siitä, että luulet olevasi voittaja, kuiskaan.

Nielet kyyneleitä. Näen, että sinua hävettää. Tunnen huojennusta. Annat kätesi minun käsiini. Kämmenesi ovat pulleat ja sormesi paksut ja lyhyet. Punainen kynsilakka on lohkeillut pikkuruisista kynsistäsi. Katsot minua ja vedät syvään henkeä. Hymyilet ja nyökkäät. Puristan vasenta kättäsi lujaa. Näen silmistäsi, että sinua sattuu. Sormenpääsi muuttuvat sinipunaisiksi. Päässäni salamoi. Kuvajaisen nainen on ojentunut pelilaudan päälle kohti pientä lasta. Heidän otsansa koskettavat toisiaan. Pöydälle tipahtelee kyyneliä. Tunnen, kuinka ranneluusi antaa periksi. Kyllä sinä vielä opit.