No, se pitää minut käynnissä ja liikkeellä: monipuolinen harrastus, jossa saan monin tavoin harjoittaa henkistä vireyttäni, hoksottimiani ja luovuuttani. Aina tämä golfin voittaa. Sen jälkeen, kun on omaksunut perusteet, on vain oma mielikuvitus rajana. Jokaisesta harrastuspäivästä tulee oma projektinsa omine erityispiirteineen. Sillä tavalla homma pysyy tuoreena. Hyvän päivän jälkeen on raikkaan tuulettunut olo.
Harrastustoiminta on opettanut minulle uudenlaista kurinalaisuutta, koska tässäkään puuhassa ei kehity ilman säännöllistä treeniä. Uusia asioita on tullut opittua valtava määrä. Ennen vanhaan en tiennyt työkaluistakaan yhtään mitään, mutta tänä päivänä kirves, saha, käsisirkkeli, iskuporakone ja tongit ovat kuin vanhoja tuttuja. Ja ilman muuta anatomian tuntemukseni on ihan toista luokkaa tänä päivänä kuin aloittaessani. Tämä puoli tässä on ollut isoin positiivinen yllätys; ihmisen keho on kokonainen oma universuminsa, joka tuottaa loputonta löytämisen iloa.
Ihan totta, tämä rikas harrastus on tuonut muassaan taitoja, joita voisin varmasti käyttää työelämän puolella, mitä en olisi aloitellessani uskonut. Olen myös huomannut tulleeni ylipäätään järjestelmällisemmäksi, ja keskittymiskykyni on kohentunut, kun ihmisten kanssa työskennellessä on pakko ottaa huomioon tuhat ja yksi pikku yksityiskohtaa ja olla aina varautunut yllätyksiin.
Varjopuolista pitää varmaan nostaa likaisuus. Onhan se nyt niin, että puhtain käsin tästä savotasta ei pois tulla koskaan; mutta, oppimani järjestelmällisyys ja fokus ovat tehneet minusta myös sillä lailla tehokkaan, että sotkua ei synny nykyään likikään siinä määrässä kuin silloin joskus. Itse tykkään pitää jutun siistinä, vaikka jotkut vissiin nauttivat, jos syntyy vähän…roiskeita rapatessa.
Ei siinä, oli mukava jutella. Sori vaan, että miehesi jäi niin siivottomaan kuntoon, mutta kun kytät uivat jo katua pitkin liiveihin, oli pakko tehdä kipeitä valintoja. Kuule, minä jätän sinut henkiin, jooko? Kun tässä tulee vähän tuliset paikat, kun hengittävät niskaan ne. Niin ei tunnu oikein pelin hengen mukaiselta mennä loppuun asti näin pahasti mokattuaan. Minä jätän sinut tänne takaluukkuun, mutta jätän luukun auki – selvä? Täytyy joka tapauksessa autoa vaihtaa. Ja henkilöllisyyttä. Tätä puolta harrastamisesta ei olekaan tullut vielä koettua: takaa-ajon huumaa. Jännää.
Ehkä me vielä nähdään, mistäs sen tietää. Voipi vaan olla, että pitää etsiä uusi harrastus. Terve sitten!
Tykkään kirjoittaa asioista joista en mitään tiedä. Ystäväni Daniil Harms lainasi kuvaansa.
SUODATA
