Katutappelija Laika muuttaa taivaaseen

Mitä perkelettä täällä oikein tapahtuu?! Johan nimittäin kävi humaus! Tämä koirankoppihan sinkosi ilmaan kuin tykin suusta niin, että vatsa oli tulla selästä läpi. Vaadin selitystä! Mikä vitsi siinä on, että minut ensin sullotaan näihin ihme vetimiin, joissa ei mahdu koipeaan oikomaan, ja köytetään remmillä tuoliin ettei edes kuselle pääse – ja potkaistaan sitten tässä maailmanlopun häkkyrässä Musti tietää minne? Haukun teidät maan rakoon kaikki, kun täältä pääsen!

Alkaa sentään tasaantua viimein, ja — Täh? Mitäs vihonviimeistä? Ikkunoista näkyy pelkkiä tähtiä ja mustaa. Mitä pelleilyä tämä on? Hei, tuollahan on kuu! Vilahti vaan ohi, ja miten se oli niin kamalan iso? Sergei, Ilja! Tulkaas nyt kertomaan, mitä tämä meinaa, hei! Kuuletteko te! Ette te voi tällaista nuorta koiraa näin kohdella, se ei käy laatuun.

No, ei kuulu mitään. Tässähän möllötetään. Täällä alkaa kuumakin olla, eikä vainuakaan vesikiposta. Hyvin on hommat järjestetty, sanon ma. Vaan mikä se tuo on toisessa ikkunassa? Karmean kokoinen sininen pallo. Ja tämä rakkine panee sitä ympäri niin että korvat luimussa mennään. Mitä jos se on koti? Maan kamara? Silloinhan siis…meikäläinen olisi yötaivaalla, sillä samalla, jota olen pienen ikäni ulvonut. Mitä virkaa minulla täällä on, häh? Hei, hakekaa pois nyt! Tämä riittää, ihan totta!

Perhana, johan on mesta. Oikein kiipeli paremmasta päästä. Olisiko tämä rangaistus? Onhan sitä kaikenlaista tullut tehtyä, mutta parhaani minä olen yrittänyt. En ole ketään purrutkaan. Ainakaan sitten katupäivien. Hei, jos tämä johtuu jostain kolttosesta, niin minä olen pahoillani! Kyllä minä lupaan olla hyvää poikaa tästedes, jos haette täältä pois. Ihan totta, täällä on tukalan kuuma ja happikin loppuu. Minä en enää tunne häntääni, pojat. Huh, huh… Tulkaa…tulkaa hakemaan, minulla kärähtää viikset kohta. Kieli on kuiva kuin korppu. Koko ajan kuumempaa. Tämä ei ole koiran virka, tämä.

Jätkät? Minun on kamalan tukala olla. Isäntäni, miksi minut hylkäsit? Täällä on kuumempi kuin moskovalaisella torilla kesähelteellä ilman varjoa. Minä olen ihan loppu, ja sininen pallo sinkoilee ikkunassa monena sinne tänne. Silmissä sumenee. Minä… Jos siellä on joku kuulolla, niin sanokaa viimeiset terveiseni kaikille katurakeille, joita olen retuuttanut. Sanokaa, että levittävät sanaa Laikasta, katujen prinssistä, josta tehtiin taivaalle uusi tähti mitä ulvoa. Jääkää hyvästi veljet, toverit. Se on menoa nyt.