Hevosen muotokuva

Perustuen paikallisten todistuksiin:

Hevonen on villi ori,
havaittu ensimmäisen kerran viitisen vuotta sitten.
Melkoisella varmuudella voidaan sitä pitää
harvinaisen kookkaana
(vaikka sen herättämä kunnioitus saattaakin
synnyttää liioittelevia raportteja):

säkäkorkeus tavallisen miehen luokkaa.

Sen voimakasrakenteisuutta korostaa
kauttaaltaan kiiltävän valkoinen karva,
harja silkin kaltainen,
pitkä häntä kuin vastapestyt naisen hiukset.

Valtaisan voimakkaat sulitetut siivet
kasvavat kylkiluista.
Otsaluun keskellä sijaitseva kierteissarvi
on uskottua lyhyempi, korkeintaan
kyynärän mittainen, juuresta
ranteen paksuinen ja
terävään huippuun kaventuva.

Totena pidetään, että
pelkkä eläimen näkeminen on herauttanut
naiset kyyneliin, ja sen kaiukas hirnunta
saanut miehet lankeamaan polvilleen.
Isäntää se ei ole huolinut.

Kesyttämisyritykset ovat osoittautuneet tuloksettomiksi.

Vain muuan risanuttu sikopaimen,
lapsuusonnettomuudessa särkynyttä
jalkaansa ontuva raajarikko,
on saanut hevosta lähestyä.
Paimenen nähtiin juttelevan
oriille laitumella ja silittelevän sitä kokonaisen iltapäivän.

Taivaanrannan punertuessa moni kyläläisistä
näki kuinka mies kapusi oriin selkään
ja ratsasti sillä taivaan halki.

Hyvin myöhällä hänet tavattiin kylätiellä
nilkuttamassa kotiinsa
yksi hevosen marmorinvalkea siipisulka kädessään.

Tämän jälkeen paimen on täyttänyt päivänsä kirjoittamalla
runoja, joiden maine ulottuu jo maakunnan rajojen ulkopuolelle.

Hevosesta on sittemmin tehty vain harvoja havaintoja.