Brändikonttori

Gustavsson astelee lumipyryssä kohti kaupungin jylhänä nousevia portteja. Matka on kestänyt huomattavasti suunniteltua pidempään. Nilkkojen ylle ylettyvä lumi on tehnyt matkasta hitaan ja raskaan. Hänellä oli sovittuna tärkeä tapaaminen jonka piti olla aikoja sitten. Mitään keinoa ilmoittaa myöhästymisestä ei ole ollut ja hänen ainoa toivo onkin vastapuolen ymmärtäväisyys. Siellä ei välttämättä katsottaisi myöhästymistä hyvällä, etenkään, kun se oli ollut alun alkaen haastava sopia.

Lumen tulo tuntuu loputtomalta ja sitä menee pitkävartisista talvikengistä sisään kylmettäen jalat. Vaakatasossa tuleva lumi kadottaa kaiken näkyviltä. Katseen on oltava oikeassa kulmassa alaviistoon, jotta näkee edes hieman eteensä. Matka ensimmäiseltä sillalta toisen muurin halkaisevan sillan yli tuntuu loputtomalta. Selkeänä päivänä se ei kestäisi hetkeäkään. Gustavssonin lisäksi vain muutama rohkea matkamies tai kauppias tulee kaupungin suojasta vastaan. Tällä kelillä ei juurikaan ihmisiä näy, pari kulkukoiraa ruokaa etsimässä.

Toisen portin jälkeen eteen avautuu korkea rakennus jota ei voi olla huomaamatta. Sen kyljessä lukee massiivisilla kirjaimilla Brändikonttori. Jokaisen kaupunkiin tulevan on käytävä siellä ilmoittautumassa ja kerrottava tulon syy ennen astumista kaupunkiin. Matkamiehemme taittaa muutaman viimeiset metrit lunta potkien. Hän ei malta päästä sisälle lämpöön. Hieman jos kylmää katoaisi luista.

Ovella vastassa seisoo vahtimestari. Ystävällisesti tervehtien Gustavsson astuu portaille avatakseen oven. Toimi keskeytyy vahtimestarin käden estäessä oven avaamisen.
Mihinkäs teillä on matka? Hän kysyy lumisen hattunsa alta.
Ilmoittamaan tulostani kaupunkiin, matkamiehemme tokaisee.
Eipä mennä mihinkään, teidän on odotettava lupaa päästä sisälle, tuumaa vahtimestari. Siirtykää jonoon odottamaan vuoroamme.
Enkö vain voi mennä sisälle lämmittelemään? Olen taivaltanut tässä myrskyssä useamman tunnin ja olen hyvin väsynyt.
Teidän on mentävä oikealle paikalle odottamaan vuoroanne.
Mistä jono sitten alkaa, kun ei muita näy?
Tuosta se alkaa, heti tuon sinisen köyden toiselta puolelta. Kiertäkää tuolta lähtöpisteestä ja odottakaa omaa vuoroanne. Vahtimestari osoittaa kohti reitin päätä.
Enkö voisi siirtyä tästä siihen?
Ette. Se ei ole sallittua. Teidän on mentävä jonoon kuten kaikkien muidenkin konttorille tulevien. Mitä siitäkin tulisi jos yhdelle annettaisiin erityisoikeus ja toisille ei?

Gustavssonin ei auttanut kuin siirtyä paikalleen ohjeistuksen mukaisesti. Muita ei ollut lähettyvillä, mutta säännöt olivat selvät. Ei tässä tilanteessa kannattanut ryhtyä kinaamaan, eikä hänellä ollut siihen voimia. Niin hän tallusti lumipyry selän puolella jonon
alkupisteeseen. Hetken päästä lumihiutaleet jo iskeytyisivät taas hän kasvoille pistelevällä tavalla.

Ohjeistuksen mukaisesti hän asettuu jonon paikalle seisomaan tuntien lumen kertyvän olkapäille. Vahtimestari katselee ympärilleen keskittyen johonkin olemattomaan asiaan. Hän ei ole huomaavinaan Gustavssonia katseen kohdistuessa hänen yli kohti portteja. Matkamies koittaa sanoa jotain, mutta sanat kaikuvat kuuroille korville. Niinpä hän vetää hupun päähänsä suojatakseen itseään kylmältä ja seisoo hölmistyneenä odottamassa vuoroaan. Menee viisi, kymmenen ja viisitoista minuuttia ennen kuin vahtimestari kysäisee aidosti ihmeissään olevalla äänellä miksi hän siinä seisoo, kun voisi olla sisällä lämpimässä.

Hämmentyneenä Gustavsson nousee muutaman rapun astuen ovesta kiittäen vielä vahtia hyvästä palvelusta samalla karistellen lumia vaatteistaan. Hattu kädessä hän astelee palvelupisteelle, jossa vanhempi rouva istuu tiskin takana. Gustavsson ilmoittaa ketä on tullut tapaamaan ja pyytää lupaa päästä kaupunkiin. Tiskin takaa rouva katsoo lasiensa yli tokaisten, että herran on hyvä mennä istumaan ja odottamaan kutsua seuraavalle virkailijalle. Hän kyllä käy ilmoittamassa herran tulosta. Odottaminen siis saa jatkoa.

Brändikonttorin aula on jylhä ja tilaa on suurellekin asiakasmäärälle. Seinien viertä kiertää puiset keltaiseksi maalatut penkit. Ne edustavat tilan karua tyyliä. Gustavsson istahtaa alas odottamaan vuoroaan. Siinä odotellessaan hänen tulee seurattua vastaanoton toimia muuten niin tyhjässä aulassa. Rouva istuskelee rauhaksiin virkkuukoukkujen käydessä hypnotisoivan tasaiseen tahtiin. Toimi keskeytyy ainoastaan, kun laseja pitää nostaa nenänvartta ylös. Ylidramaattiselta näyttävä tapahtuma toistuu määrätyin ajoin. Kellon viisarien muuttaessa hitaasti asemiaan virkaillijalla ei tunnu olevan kiirettä. Etenkin lyhyt viisari tekee varmaa työtä edetessään kohti iltaa ja yön ensi tunteja.

Lopulta pitkän odottelun jälkeen salin toisesta päästä aukeaa ovi. Virkailija lähestyy Gustavssonia kenkien kopsuessa kivilattiaa vasten. Pienikokoinen mies osoittaa tietävänsä arvonsa. Ystävällisesti hän pyytää matkamiestä seuraamaan. He suuntaavat hallin läpi käytävään joka vaikuttaa loputtomalta. Aikansa kuljettuaan he kääntyvät uuteen käytävään jonka päässä näyttää olevan ovi. Kesken matkaa virkailija kääntyy vasemmalle, pysähtyy ha avaa jota ei tavallisen pulliaisen silmä olisi kyennyt havaitsemaan. Sisään astuttuaan virkailija pyytää matkamiestä istumaan pienelle selkänojalliselle jakkaralle, itse asettuen pöydän toiselle puolelle. Gustavsson seuraa hiljaa virkailijan keskittynyttä tavaroiden uudelleen järjestelyä. Operaation tultua päätökseen hän nojaa tuoliinsa ottaen katseen joka pureutuu syvälle vastapuolen sisimpään.

Virkailija tuijottaa paikoilleen jähmettyneenä suoraan Gustavssonin silmiin. Huoneessa voi kuulla miten äänettömyys käy levottomaksi. Toljotusta seuraa kröhäys.
Tulitte sitten kaupunkiin, milläs asioilla mahdatte olla täällä? Ymmärrätte varmaan, että meidän on analysoitava huolella sopivuuttanne brändiimme? Emme voi päästää ketä tahansa pilaamaan mainettamme. Tokaisee virkailija tärkeänä.
Ymmärrän oikein hyvin, sanoo matkamies mietteliäänä.
Ymmärrättekö todella? Virkailija kysyy asettaessaan kädet leuan alle sormenpäät vastakkain
Ymmärrän todellakin miten tärkeää teille on pitää kaupungin julkisuuskuvasta huolta. En ole tullut aiheuttamaan häiriöitä, vaan tapaamaan kangaskauppiasta.
Teillä piti olla hänen kanssaan tapaaminen kuusi tuntia sitten, eikö vain? Tuumaa virkailija katsoen matkamiestä silmiin.
Kyllä piti. Lumimyräkkä pääsi yllättämään ja matkan taittamisessa meni huomattavasti pidempään, matkamies vastaa.
Ymmrrättekö haitat joita myöhästymisellänne aiheutatte? Virkamies kysyy nousten tuolistaan kohti ovea.
Koitan ymmärtää parhaani mukaan, matkamies vastaa.
Voitte mennä käytävään odottamaan Ongelmanratkaisupäällikköä. Tämä asia on sen verran vakava, ettei minulla ole valtuuksia tehdä päätöstä. Olette tuottaneet paljon vaivaa kaupungillemme ja eritoten kangaskauppiaalle. Jos olisin te, olisin todella huolissani, virkamies päättää keskustelun, avaa oven ja osoittaa hänelle paikan johon istahtaa.

Matkamies istahtaa käytävään tuodulle tuolille odottamaan jotain mistä hänellä ei ole aavistustakaan. Edellinen keskustelu oli ollut hämmentävä, eikä hän oikein kykene ymmärtämään virheitä joita on tullut tehneeksi. Ne tuntuvat paisuneen valtaviksi. Päätään seinään nojaten hän sulkee hetkeksi silmänsä järjestelläkseen ajatuksiaan. Kylmä betoni päälakea vasten tuntuu jollakin tavalla rentouttavalta.

Täällä sitä vaan nukutaan ja annetaan ihmisten odottaa! Koskakohan herralle sopisi herätä, jotta asiat voidaan selvittää? Kuuluu Ongelmanratkaisupäällikön sihteerin terävä halveksuva kommentti.

Gustavsson herää kevyestä unestaan ymmärtämättä missä on tai mitä ympärillä tapahtuu. Silmien raottuessa hän säikähtää edessään vihamielisenä olevia kasvoja, ei vain kasvoja, vaan myös hajua joka lähtee sihteerin hönkiessä sanoja vasten hänen naamaansa.
seuratkaa minua, olkaa hyvä, sihteeri sähähtää ja lähtee kulkemaan käytävää eteenpäin kannat kopsuen.

Aikansa käveltyään pitkin käytäviä he saapuvat valtavalle puuovelle. Se poikkeaa muista ovista kokonsa puolesta. Sihteeri kolkuttaa rytmikkäästi oveen ennen avaamista. Eteen avautuu huone tai paremminkin halli. Jossakin sen takareunalla ikkunoiden edessä pöydän äärellä on arvonsa tunteva virkailija työn touhussa. He kävelevät pöytää kohden koko pitkän hallin läpi.
.
Tekö olette se matkamies, joka on aiheuttanut kaupungillemme ylimääräistä harmia? virkailija kysäisee kohottamatta katsettaan.
En tiedä harmista, mutta olen tullut kaupunkiin tarkoituksena tavata kangaskauppias, matkamies toteaa mahdollisimman kohteliaasti.
Kiellättekö siis toimineenne väärin, kysyy päällikkö uudestaan?
En kiellä jotain mitä en ole tehnyt, matkamies vastaa.
Ymmärrättekö lainkaan minkälaisissa ongelmissa olette ja pahennatte tilannetta näsäviisailla vastauksillanne? Virkailija nostaa ensimmäistä kertaa katsettaan jättäen silmät kuitenkin kulmakarvojen taakse suojaan. Teillä ei ole asemaa ryhtyä arvostelemaan meidän kykyä tehdä päätöksiä, ei minkäänlaisia. Olen saanut tarkan selonteon käytöksestänne ja se ei mairittele teitä, hän jatkaa.
Mutta minä en ole tehnyt mitään, Gustavsson sanoo korostetun nöyrällä äänellä.
Siinä se ongelma juuri piileekin, päällikkö jyrähtää. Te ette halua tai ymmärrä ymmärtää! hän korottaa ääntänsä vielä entisestään. Menkää aulaan odottamaan päätöstä. Teille tullaan kertomaan se heti kun suinkin kerkeämme, Toistaiseksi asia on loppuun käsitelty, Ongelmanratkaisupäällikkö toteaa ja palaa aikaisempien tehtävien pariin.

Sihteeri saattaa Matkamiehen oikeaan paikkaan josta pääsee aulaan ja katoaa välittömästi omille teilleen. Siinä keskellä käytäväviidakkoa hän seisoo hetkisen ennen kuin lähtee kulkemaan pitkin loputtomia valkoisia käytäviä eteenpäin. Hän ei ajattele mitään sillä hetkellä. Yksinkertaisesti hänellä ei ole kykyä ajatella mitään, hämmennys on lamaannuttanut sen osan ajatuskeskuksesta. Hän on matkannut tähän tapaamiseen kaksi päivää, joista toinen meni valtavassa myräkässä estäen saapumisen ajoissa. Mitä hän voisi tehdä toisin?

Odotellessa hän tutkii rakennuksen arkkitehtuuria. Suureelliset koristekuviot katon reunassa kiinnittävät huomion yksityiskohtaisuudellaan. Kunhan ne ensin on huomannut ja sen jälkeen katse nauliutuu niihin huumaavalla tavalla. Ihmettelyn kesken jostakin kaukaa kuuluu voimistuvaa kengän kopinaa kivilattiaa vasten. Joku on tulossa aulaan. Toivottavasti nuo askeleet tuovat hänelle päätöksen jotta matka voisi lopultakin jatkua.

Virkailija, jota hän ei ole aikaisemmin tavannut tulee hänen luokseen ja kertoo äärimäisen kohteliaalla tavalla olevansa pahoillaan odotuksesta. Seuraavaksi hän toteaakin siihen olevan syytä, koska Gustavsson antoi heidän odotuttaa saapumistaan.

Muodollisuuksien jälkeen virkailija ilmoittaa ontolla äänenpainolla ettei Gustavssonilla ole mitään asiaa kaupunkiin. Rikkomukset ovat sen verran vakavia, etteivät päättäjät voi päästää tuollaisia rakkareita hajoittamaan kaupunkilaisten harmonista elämää. Tiedä vaikka mitä matkamies tulee puhelleeksi kansalaisille. Virkailija antaa Gustavssonille viisitoista minuuttia aikaa poistua kaupunginporteista tai hänet pidätetään virkavallan vastustamisesta sekä panettelusta. Yleinen rangaistus on jalkapuu pelkällä vedellä ja korpulla. Hyvällä tuurilla korpuissa on matoja makua tuomassa. Mikäli matkamies haluaa valittaa tuomiosta, sekin on mahdollista. Koska nyt on perjantai, ja virka-aika sulkeutunut, seuraava mahdollisuus jättää valitus on maanantaina. Siihen asti Gustavsson voi odottaa kaupungin rajojen ulkopuolella. Suositeltavinta olisi toteuttaa ensimmäinen vaihtoehto, ettei ongelmista tulisi liian suuria hoidettaviksi.

Näillä vaihtoehdoilla matkamiehemme päättää lähteä kotiin. Se tarkoittaa, että edessä on seuraavaa ongelma ratkaistavaksi. Miten hän kykenee selittämään firmalle tuottamansa tappiot? Myöhästyminen, vaikkakin lumimyräkän takia on heikko syy. Hänellä on kaksi päivää aikaa keksiä vakuuttava selitys. Jotain on firman kasvottomille johtajille sanottava. Hän on pettänyt kaikkien toiveet ja luultavasti tulee menettämään työnsä. Vielä viikko sitten kaikki näytti hyvältä ylennyksen myötä. Ensin tuli ostettua asunto kaupungin paremmalta alueelta ja nyt se pitää luultavasti jo pistää myyntiin ettei joudu velkavankeuteen. Lyhyt oli Gustavssonin ilo ja onni.