Sadan prosentin panostus

Kirjoittaja Peter Palo
Lukuaika 2 min
28.09.2022

Kahvila oli vanhan talon alakerrassa. Se oli pieni, ja siellä oli vähän pistorasioita. Tämä oli miestä joskus harmittanut, kun hän oli poikennut kahvilaan ladatakseen puhelintaan tai läppäriään. Tämä sama harmituksen kohde tulisi kääntymään hänen edukseen yllättävällä tavalla.

Hän istui taas kerran kahvilassa seinustan pitkällä penkillä, jonka ääreen oli aseteltu kahden istuttavia pöytiä. Hän luki ajatuksissa novellia ihmisistä, jotka päätyivät erikoisiin tilanteisiin ja joskus arveluttaviin ratkaisuihin.

Hän havahtui kun viereiseen pöytään pitkälle penkille istui nainen. Nainen huomasi, että oli tulollaan keskeyttänyt miehen lukemishetken ja sanoi sen kummemmin anteeksi pyytämättä:

– Mä etsin vaan pistoketta täältä alhaalta.
– Täällä on aika vähän pistokkeita
– Tässä näytti olevan nyt ainoo vapaa. Pitää saada sata prosenttia.

Nainen laittoi kännykän omalle pöydälleen ja mies näki että siinä oli 90 prosenttia akkua.

– Eikö toi 90 prossaa riitä sulle?, mies kysyi.
– Mun pitää saada sata ladattua, lähen sitten.

Mies päätti haastaa naisen keskusteluun, koska vaistosi, että tästä saattaisi tulla hauska keskustelu. Hän totesi naiselle rauhallisesti:

– Mutta kyllä toi 90 aika pitkälle riittäis
– Se olis tyytymistä vajaaseen, pitää saada se sata
– Haluutko aina kaikessa sataprosenttia
– Joskus riittää vähempikin
– Kuten milloin?, mies tiedusteli
– Silloin kun se on jotain sellaista, mihin ei tartte panostaa pitkäksi aikaa
– Mikä sillon riittää?, mies kysyi
– Sillon riittää vaan viiskyt

Nainen tuntui vastailevan itsevarmasti. Keskustelunaihe tuntui miehestä erikoiselta, mutta ehkä juuri siksi mielenkiintoiselta. Mies vilkaisi naisen kännykkää…93 prosenttia. Nainen oli sanonut lähtevänsä kun sata olisi täynnä. Mies päätti jatkaa tätä erikoista keskustelua.

– Sanoit siis että sellasiin juttuihin , joihin ei tartte pitkäksi aikaa panostaa niin riittää viiskyt prossaa.
– Niin..in, vastasi nainen kysyvästi
– Mitä ne sellaset on?, mies kysyi rauhallisesti vastausta odottaen.
– Ne on sellasia juttuja, jotka tulee ja menee nopeesti ohi, nainen vastasi ikään kuin se vastaus olisi itsestään selvyys.

Tämä vastaus ei tuonut paljoakaan asiaan selvyyttä. Naisen puhelimen akku näytti nyt 96 prosenttia. Miehellä oli siis neljä prosenttia aikaa jäljellä. Hän aikoi juuri esittää naiselle tarkentavan kysymyksen, kun nainen sanoi määrätietoisesti:

– Mä meen vessaan. Katso sä sillä välin mun tavaroita.

Nainen lähti vastausta odottamatta. Mies kumartui ja veti USB-johtoa laturista sen verran irti, että kännykkä lakkasi lataamasta, mutta USB-johto pysyi kiinni laturissa. Heidän keskustelunsa tulisi vielä jatkumaan.

Peter Palo

Olen harrastelijakirjoittaja. Pidän nimenomaan novelleista. Omat novellini käsittelevät hyvin pitkälti omia kokemuksiani ainakin innoituksen tasolla, jos ei nyt ihan tarkkaan ottaen. Kirjoittaessa voin käsitellä omia tunteitani ja kokemuksiani.

Kirjoittajan muita novelleja

En edes kadu...

Kadotus

SUODATA SUODATA