Onnistuminen

Kirjoittaja Peter Palo
Lukuaika 4 min
16.09.2022

Kyllästytti. Olin taas sählännyt yhden naisjutun ja Vesa tulisi nauttimaan kuullessaan, miten taas oli käynyt. En edes tiedä miksi kerroin hänelle tästä, mutta jollekin piti kertoa. Kerroin kuinka olin tässä samaisessa baarissa, jossa nyt istuimme ja kuinka näin kauniin naisen, jota pystyin ainoastaan vilkuilemaan kaukaa. Yleensä nämä juttuni alkoivat ja myös päättyivät juuri tällaiseen tilanteeseen. Tosin tällä kertaa tilanne tulisi kehittymään hieman toisin. Vesa ei malttanut odottaa tarinan jatkoa alun jälkeen vaan kysyi:’

– Siis missä sä tarkkaan ottaen olit kun et taaskaan pystynyt kuin vilkuilemaan naista, jota kuitenkin halusit.
– Mä olin tässä vakkaripöydässäni missä nytkin istutaan.
– Ja kaikki meni siis ihan niin kuin yleensäkin näissä sun jutuissas. Sä se et vaan opi.

Vesa kiersi veistä ja se tuntui jotenkin epäoikeudenmukaiselta.

– Voi olla etten opi mutta nyt kävi tavallaan toisin, puolustauduin
– Ai miten niin toisin, Vesa kysyi vähän ylimielisen oloisesti.
– Se tyttö tuli itse mun luo, oli ilmeisesti huomannut mun katseen

Siinä kertoessani yhteinen kaverimme Ville tuli sisään ja istui pöytäämme ja kysyi:

– Moi! Mitä pojat juonii
– Kuuntelen tuon yhden tarinaa eilisestä tytöstä, jonka kanssa se taas on sössinyt mahdollisuutensa.
– Et kai sä nyt sillai yleensä?, kysyi Ville. – En tiennyt susta sellaista taipumusta. Mun mielestä oot niin supliikki kaveri että saat kenet vaan. Niin kuin ton tytön tuolla.

Kaverini osoitti juuri sisään tullutta tyttöä baaritiskillä.

– No tota nyt en ainakaan, vastasin.
– No et todellakaan, Vesa säesti.
– Et voi tietää ellet koita, älä ota ennakkoasennetta, Ville sanoi

Sitten hän kohdisti sanansa Vesalle:

– Ja sä voisit olla mollaamatta toista jo heti etukäteen. Mieti miltä tuntuu kun etukäteen jo sanotaan että pieleen menee.
– No ei tää mikään pyhäkoulu ole, kaverini puolustautui
– Ei oo..ei, mutta vähän voisit rohkaista kaveria. Mutta sulla oli ilmeisesti juttu kesken, kun tulin tänne, Ville kysyi. – Haluutko kertoo sen loppuun?

Halusin jatkaa, koska Villen läsnäolo rohkaisi minua.

– No joo..Siis mä tapasin eilen naisen baarissa joka tuli mun luo itse. Aika erikoinen tilanne nimenomaan mulle, sanoin vähän surullisena, koska kerrankin nainen oli itse lähestynyt mua ja tunsin että se olisi ollut kaikkien aikojen mahdollisuus.
– Ja sä sössit sen, Vesa töksäytti taas ironiseen tyyliinsä
– Älä huuda siinä vaan anna toisen kertoo, Ville hermostui

Jatkoin siis eteenpäin:

– Se tyttö tuli ja sanoi hei! Ja mä vastasin että hei! Ja siinä hetkessä tuli itsekritiikki…mä en tiennyt mitä mä olisin sanonut. Jos siinä olis ollut joku kuka tahansa niin olisin jutellut sujuvasti niin kuin sä Ville sanoit että oon supliikki mies.
– Niin oot…
– Mutta sössit, Vesa nautiskeli
– Nyt hitto se turpa kiinni, huusimme Villen kanssa yhteen ääneen.

Jopa minä aloin hermostumaan hänen iloitsemiseensa kustannuksellani, vaikka yleensä kuuntelin näitä höpinäitä liiankin nöyrästi.

– No mitä sitten tapahtui?, kysyi Ville kysyi.
– Se kysyi multa että voinko tarjota drinkin
– Niin ja sitten…?
– Sit mä vaan sanoin jotain siihen suuntaan, että kuinka kauan hän oikeasti aikoo viihtyä mun vieressä baaritiskillä kun on drinkin saanut.
– Olipa taas fiksu veto, Vesa sanoi
– No mitä sitten tapahtui?, Ville kysyi.
– Mä aattelin että se lähtee heti, mutta se jäikin siihen ja tuntui jotenkin vaivaantuneelta. Kai se jotenkin luokkaantu kun olin vähän tyly. Mä en halunnut olla tyly, mutta siinä yllättävässä tilanteessa tuli jokin vastareaktio
– Niin kun kerrankin sulla on mahdollisuus niin sä alat heti epäkohteliaaksi.
Tämä kaiken keskustelun keskellä katsoin taas baariin tullutta tyttöä. Hän vaikutti mukavalta ja vähän ehkä ujolta.

Ville huomasi sen ja sanoi:

– Nyt sulla olis hyvä tilaisuus ottaa takasin eilinen pikku lipsahdus, kun näköjään oot tosta tytöstä kiinnostunut
– Ai pikku sähläyskö?. Sehän oli emämunaus, totesi Vesa, jolle tämä puhetapa tuntui nyt olevan ainoa mahdollinen
– Mutta vielä siitä eilisillasta, jatkoin minä. Se tyttö yritti vielä vähän puhua mulle. Alkoi kertomaan mulle itsestään. Mä en vaan saanut mitään sanottua, koska tunsin jo sössineeni kaiken eikä paluuta ollut. Siispä lähdin vessaan ja häivyin…tosi miesmäistä…tunnen itseni aika luuseriksi.
– Niin on syytäkin, Mä lähden nyt vessaan. En jaksa enää tätä paskanjauhamista, sanoi Vesa ja lähti.

Nyt pääsin paremmin keskittymään Villen kanssa keskusteluun. Tyttö, jota olin katsellut oli edelleen baarissa. Kaverini halusi alkaa tsemppaamaan minua, mutta jotenkin minusta tuntui taas turhalta lähteä käymään tätä kaikkea läpi uudestaan. Kaverini oli kuitenkin jo päättänyt tsempata minua ja sanoi:

– Hoidetaan tää homma ennen kuin se masentaja tulee sieltä vessasta.
– No ok…tehdään niin.
– Kun sä lähestyt naista niin mä väitän, että sulla on liian suuri ego
– Mullako suuri ego? Mähän oon sillä hetkellä se surkeista surkein. Eihän mulla nyt se iso ego oo. Niillähän se on, jotka näissä hommissa onnistuu.
– Päinvastoin. Sä pidät omaa egoos niin korvaamattomana ettet huomaa, että se saa olla yhtä haavoittuva kuin kenen tahansa muun. Jos sä aina yrität sitä suojata, niin sun kaikki aika menee vaan siihen suojaamiseen…Ja kaiken lisäks sä suhtaudut omaan egoos ihan liian vakavasti.
– Mä en oikein käsitä, että mitä mä sitten voisin tehdä.
– Pienennä vähän egoos, älä ota sitä niin vakavasti. Sun täytyy ymmärtää, että kuka tahansa saa joskus pakit. Jos sä et sitä tajua niin et uskalla kunnolla relata naisten kanssa ja suojaat itseäs aina. Sun pitää laskee suojaus, sitten toimia ja ajetella vasta sitten.
– Ehkä sä oot oikeessa
– Eli nyt sä vaan lähdet käveleen tota tyttöö kohti, otat itses rennosti. Ja muistat että pakkien saaminen ei merkitse mitään…tärkeintä on se mikä on tärkeintä sulle itselles, eli rento suhtautuminen itsees.

Nousin pöydästä. Juuri silloin Vesa tuli vessasta ja sanoi:

– Minne sä oot menossa? Varmaan taas nolaamaan itses.
– Älä aina huuda solvauksias mulle, sanoin ja jatkoin matkaa kohti naista

Pysähdyin hänen viereensä baaritiskille ja olin valmis avaamaa suuni, mutta hän ehti ensiksi ja kysyi:

– Tarjootko sä sen drinkin mulle, mitä et viime yönä tarjonnut vaan hävisit jonnekin…?

Peter Palo

Olen harrastelijakirjoittaja. Pidän nimenomaan novelleista. Omat novellini käsittelevät hyvin pitkälti omia kokemuksiani ainakin innoituksen tasolla, jos ei nyt ihan tarkkaan ottaen. Kirjoittaessa voin käsitellä omia tunteitani ja kokemuksiani.

Kirjoittajan muita novelleja

Sadan prosentin panostus

En edes kadu...

SUODATA SUODATA